4.1.2014

Voimat loppuu

Nyt on pakko avautua vähän. 
 
Eli nyt on mennyt yks kuukausi, kun oon nukkunu ihan pirun huonosti. 
En edes muista millo, oisin heränny pirteenä ja ettei mihinkää sattuis. 
Musta tuntuu, että mun aivot räjähtää ihan just. 
 
Joka päivä tämä olo pahenee. 

Tiedetään, että mun tilanteessa tämä on ihan normaalia, mutta raskasta tämä silti on. 
Kaiken lisäks, kun joutuu olemaan yksin, niin ei ole sitä toista siinä jatkuvasti tukemas. 
Ihan sama mitä, vaikka lohduttamassa tai tuomassa vettä, kun lojuu sängyssä kuumees. Auttaa siivouksessa ja kaikissa arkiasioissa. 

Mun pää on niin tukossa, etten muista tehdä mitään. 
Luulin, et viimeinen kuukausi vois olla rento, eikä tarvis stressata mistään, 
odottaa vaan sitä pikkuista. 

Mutta ei.. Perkele..

Joka aamu kun mä avaan silmät, sitä pitäis kutsua heräämiseksi, mutten tunne että herään. Tuntuu siltä, etten ole nukkunut kuukauteen. 

Vielä ens viikko ja sitten, mun ei tarvi enää miettii mitään.. 
Sitten ne viimeiset viikot laskettuun aikaan, aijon olla vaan. 

Pistän puhelimen kii, enkä päästä mun kotiin ketään! 

Nähään helmikuussa siis.


Ja tässä samalla tulee yks fakta, mitä täällä blogissa tultiin kysymään:

Lapsen isä ei osallistu, lapsen elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti