22.1.2014

18 päivää LA

Masu terveisiä..
Nyt on parina päivänä, ollu aika raskas olo. 
Tuntuu että räjähdän ja jos tyttö ei meinaa oikeesta paikasta syntyä, 
niin varmasti kylkiluiden välistä sitten! 
Tulispa hän jo ulos, ei silleen että olisi kiire, vaan pääsis tästä kuoresta ulos. 
Joka kerta kun nousen sängystä, niin se on saman näköstä ja olosta, 
kun kilpikonna olisi kääntynyt selälleen ja koittaa päästää kääntyy. 
No eihän se pääse..? 

Huoh.. 

Öisin tulee aina pahat kivut, sattuu joka paikkaan ja itkuhan sieltä tulee. 
Viime yönä itkemistä ja itkemistä, anteeksi naapurit. 
Aamusin on aina parempi olo, mutta se ei lohduta. 
Ajatella, siihen on 18 päivää, joo voi mennä yli tai tulla ennenkin sitä, mutta kuiteskin. 
Vielä hetki sitten oli 95 päivää LA! Noin vaan hurahti 8,5kk.. 

Muistan sen päivän, kun tein testin.. 
Ystäväni olivat ihan sekaisin, kun ite taas liian rauhallinen. 

No joo, mutta ei tämä ihan mikään helppo matka ole ollut. 
Paljon on itketty ja "kärsitty", mutta eikö elämä ole sitä..? 
Monesti sitä miettinyt, miten ihmeessä on selvinny tästä matkasta yksin. 
Mailmassa on niin paljon naisia ja miehiä, jotka ovat yksinäisiä. 
Mutta heillä on jotain paljon, paljon, enemmän. Yh ei oo, varmasti paha juttu.
Monet ajattelevat "Ai eikö sillä oo miestä?" tai "Ai sen nainen lähti ja jätti lapsenki"..
Sellasta se elämä on..? Asioita tapahtuu, haluttais me sitä tai emme.

Tunnen monta yh äitiä ja voin sanoa, 
että he ovat kasvattaneet upeita nuoria ihmisiä, heidän lapsistaan. Respect!

Mutta tämä aika on tehnyt musta, vielä vahvemman mitä olin. 
Olen oppinut itsestäni todella paljon uutta ja vaikka olen pessimisti, 
nään silti että tuun selvii tästä. 
Tottakai ajattelen "Minä en selviä tästä" tai "Musta tulee huono äiti".. 
Uskon että kaikki miettii sitä tai tiedän sen nyt, että kaikki miettii sitä. 

Yritän parhaani ainakin! 

Ajatus siitä ettei mun tarvii olla enään koskaan yksin, on ihan mahtava! 
Ei enään ikinä tunne oloa yksinäiseksi, aina on toinen vieressä. 
Ja kaikista mahtavinta on se, että se joku on täysin mun omistuksessa. 
Se on mun ja vaan mun, eikä kenenkään muun. 
Se ei koskaan lähde tai sano "etten rakasta sua enää"! 
Side joka sitoo meidät ikuisuudeksi. 

BTW, vihaan tätä kroppaa.. huoh.. :D


Mielestäni:
Mulla on rumin maha, mitä oon koskaan nähnyt. 
Mutta muistoksi, on pakko ottaa kuvia. :)






On päiviä, kun ei jaksa panostaa ulkonäköön. :)

2 kommenttia:

  1. Oliko helppo päätös pitää lapsi? Oletko ikinä miettinyt aborttia vai oliko juttu sulle alusta alkaen selvä, eli pitäisit lapsen? Tsemppiä sulle!! Oon seurannu sun blogia vasta hetken ja elän ihan näissä sun kirjotuksissa vaikka en ole koskaan ollut raskaana tai suunnittele sitä. Postaathan sittenkin vielä blogissa vaikka saat lapsen? Voimia! ps. liian herkku aterioita sulla.... nam nam nam tulee kamala nälkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aluks, mutta kun oli mennyt yks viikko, niin mä päätin vahvasti pitää muksun. Niinku sanoin aikaisemmin, niin alussa mietin kyllä aborttia. Kiitos tosi paljon! :) Kiva että oot tykänny, seurata mun blogia. Tottakai jatkan blogin pitämistä, muksun syntymänkin jälkeen. HAHA! :D

      Poista